Mikä on todella yrityksen kestävän kasvun taustalla? Vaikka liikevaihdon tai voittojen kasvu saa usein eniten huomiota, nämä mittarit eivät itsessään anna kokonaiskuvaa yrityksen pitkän aikavälin potentiaalista. Perinteinen taloushallinto keskittyy lähinnä panosten ja tuotosten määrään, mutta ei vastaa olennaiseen kysymykseen: kuinka tehokkaasti yritys saa tuloksia käytettävissään oleville resursseilla?
Mikä puuttuu on mittari tehokkuudelle, joka osoittaa, kuinka suuri osa yrityksen kasvusta syntyy resurssien fiksummasta ja tehokkaammasta hyödyntämisestä – ei vain panosten lisäämisestä.
Yritystason kokonaistuottavuuden merkitys
Kansallisella tasolla bruttokansantuote (BKT) välttää kaksoislaskennan ottamalla huomioon vain talouden lopputuotteiden ja -palveluiden arvon. Koska joidenkin toimialojen tuotokset ovat toisten toimialojen panoksia, välihyödykkeet kumoavat toisensa tilastoissa. Vaikka yritystasolla raportoidaan usein bruttotuotantoa, arvonlisä – joka poistaa välihyödykkeiden vaikutuksen – on lopulta se, johon kansantalouden mittareissa kiinnitetään huomiota. Bruttoarvonlisäys (GVA) mittaa arvon, jonka yritys tai toimiala lisää käyttämiinsä panoksiin; se yhdistetään kansallisiin tilastoihin usein kyselyiden, toimialaraporttien ja tilastollisten menetelmien avulla.
Tämän aggregaattitason laskentamallin ansiosta jalostusarvo työntekijää kohden tai tuotettua yksikköä kohden (yritystason GVA) on yleinen tuottavuuden mittari yritystasolla. Vaikka nämä mittarit ovat hyödyllisiä, ne voivat olla harhaanjohtavia useista syistä:
- Lyhyen aikavälin voitot, pitkän aikavälin riskit: Yritys voi kasvattaa jalostusarvoaan vähentämällä välihyödykkeiden hankintoja. Tämä voi kuitenkin olla lyhytnäköistä ja vaarantaa skaalautuvuuden, innovaatiot tai laadun – tekijät, jotka ovat ratkaisevan tärkeitä kestävälle kasvulle.
- Vähäisen lisäarvon toimintakin voi olla tehokasta: Yritys voi toimia erittäin tehokkaasti – tuottaen huomattavan määrän tuotoksia minimaalisilla panoksilla – mutta ilman, että se lisää merkittävästi arvoa käsittelemiinsä hyödykkeisiin.
Tässä kuvaan astuu kokonaistuottavuus (TFP). Siinä missä makrotason TFP:ssä yhdistetään yritysten ja toimialojen tehokkuudet ja arvioidaan, kuinka hyvin koko talous tai toimiala käyttää resurssejaan, yritystason TFP mittaa sitä, kuinka hyvin yritys muuntaa panoksensa – työvoiman, pääoman ja materiaalit – tuotoksiksi riippumatta jalostusarvosta tai tuotannon määrästä. Se tuo esiin kestävän kasvun todelliset ajurit: tehokkuuden ja innovoinnin.
TFP:n mittaaminen yritystasolla auttaa tunnistamaan tehottomuutta, kohdistamaan parannustoimet oikeisiin paikkoihin ja saavuttamaan kestävää kasvua. Korostamalla sitä, kuinka tehokkaasti työvoimaa ja pääomaa käytetään, TFP tarjoaa kriittistä tietoa, jota perinteiset taloudelliset mittarit eivät osoita.
Kasvulaskenta: Liiketoiminnan diagnostiikkatyökalu
Kasvulaskenta on viitekehys, jonka avulla yritykset voivat eritellä tuotannon kasvun keskeiset tekijät kuten työvoiman, pääoman ja kokonaistuottavuuden (TFP). Työkalu on keskeinen, kun halutaan ymmärtää, johtuuko yrityksen kasvu resurssien lisäämisestä – esimerkiksi uusien työntekijöiden palkkaamisesta tai laiteinvestoinneista – vai todellisesta toiminnan tehostamisesta, jossa resursseista saadaan enemmän irti.
Perinteiset kasvulaskentamallit: Cobb-Douglas ja KLEMS
Perinteisesti kasvulaskenta pohjautuu usein Cobb-Douglas-tuotantofunktioon. Tässä mallissa oletetaan, että tuotanto on työvoima- ja pääomapanosten funktio, joka esitetään yleensä muodossa:
Y = A⋅Lα⋅Kβ
Missä:
- Y on tuotanto,
- L on työpanos,
- K on pääomapanos,
- A on kokonaistuottavuus (TFP), ja
- α ja β ovat työvoiman ja pääoman tuotoksen joustot.
Malli on yksinkertainen ja tehokas, mutta se ei kata kaikkia nykyaikaisen yrityksen tuotantopanoksia. KLEMS-viitekehys laajentaa perinteistä mallia lisäämällä mukaan uusia tekijöitä kuten energian (E), materiaalit (M) ja palvelut (S), mikä tarjoaa monipuolisemman näkemyksen tuotannon synnystä. Lisäykset ottavat huomioon sen, että modernissa valmistavassa teollisuudessa ja palvelualoilla tekijät, kuten energiankulutus, materiaalien käyttö ja ulkoiset palvelut, ovat keskeisiä tuotantopanoksia, jotka vaikuttavat tuottavuuteen.
KLMSC-malli yritystason kasvulaskentaan
Vaikka KLEMS-viitekehys on hyödyllinen makrotalouden ja toimialojen tasolla, yritystasolla voidaan usein kytkeytyä suoraan yrityksen tuloslaskelman taloudellisiin suorituskykymittareihin. Kasvulaskennan ja reaalimaailman taloudellisen raportoinnin yhteensovittamiseksi esitämmekin yksinkertaistetun viitekehyksen, KLMSC-mallin, jossa:
- K = Pääoma (sidottu suunnitelman mukaiseen poistoon)
- L = Työvoima (sidottu henkilöstökuluihin)
- M = Materiaalit, tarvikkeet ja tavarat (sisältäen energian osana tätä kategoriaa)
- S = Ulkoiset palvelut (kuten alihankinta ja konsultointi)
- C = Muut liiketoiminnan kulut (jotka eivät suoraan kuulu muihin kategorioihin).
Tässä mallissa yritykset voivat käyttää suoraan tuloslaskelmastaan saatavilla olevia tietoja mitatakseen kunkin panostekijän vaikutusta kokonaiskasvuun. Näin tehokkuuden seurantaa ja optimointia voidaan tehdä koko organisaation tasolla helpommin.
Keskittymällä kokonaistuottavuuteen (TFP) KLMSC-malli tarjoaa syvempää tietoa siitä, kuinka tehokkaasti yritys käyttää resurssejaan – pääomaa, työvoimaa ja muita panoksia – tuotannon aikaansaamiseksi. TFP kuvastaa sitä kasvun osuutta, jota ei voida selittää pelkästään työvoiman tai pääoman lisäämisellä. Se mittaa parannusta tehokkuudessa, jota syntyy parempien prosessien, innovaatioiden tai organisatoristen muutosten ansiosta.
Kasvulaskennan arvo yrityksille
KLMSC-mallin avulla yritykset voivat pureutua kasvun lähteisiin ja arvioida, onko kasvu seurausta:
- Panosten lisäämisestä: Seurausta siitä, että yritys lisää työvoimaa, pääomaa tai muita panoksia?
- Tehokkuuden parantamisesta: Kehittääkö yritys prosessejaan, teknologiaansa tai organisaatiokäytäntöjään siten, että se saa enemmän aikaan samoilla tai pienemmillä resursseilla?
Tämä on arvokasta tietoa, sillä panosten lisäämiseen perustuva kasvu on usein vähemmän kestävää pitkällä aikavälillä. Yritykset, jotka keskittyvät TFP:n parantamiseen – parantamalla toimintansa tehokkuutta – ovat paremmassa asemassa saavuttamaan kestävää kasvua. Jos yritys investoi merkittävästi työvoimaan tai pääomaan, mutta TFP ei kasva vastaavasti, tämä voi viitata tehottomuuteen tai menetettyihin mahdollisuuksiin prosessien kehittämisessä. Toisaalta TFP:n kasvu viittaa siihen, että yritys löytää fiksumpia tapoja hyödyntää resurssejaan, mikä johtaa pitkäjänteisempään kasvuun.
TFP:n merkitys pitkän aikavälin menestykselle
Seuraamalla TFP:tä ja ymmärtämällä, miten kukin panos vaikuttaa tuotantoon, yritykset voivat tehdä tietoisia päätöksiä siitä, mihin keskittyä. Olipa kyse investoinneista uuteen teknologiaan, työntekijöiden koulutuksen parantamisesta, materiaalien käytön optimoinnista tai operatiivisten prosessien hiomisesta, KLMSC-malli tarjoaa rakenteellisen lähestymistavan tunnistaa kasvun keskeisiä ajureita.
KLMSC-mallin mukainen kasvulaskenta tarjoaa yrityksille tehokkaan työkalun ymmärtää kasvun aineksia. Yhdistämällä kasvulaskennan tuloslaskelman vakioituihin taloudellisiin tietoihin yritykset voivat tunnistaa kehityskohteita ja seurata edistymistään pitkän aikavälin kestävän kasvun saavuttamisessa, joka pohjautuu tehokkuuden parantamiseen eikä vain panosten lisäämiseen.
Mikä on yrityksesi kokonaistuottavuus?
Tiedätkö kuinka tehokas yrityksesi todella on? Haluatko tietää, kuinka kokonaistuottavuus ja KLMSC-malli voivat tarjota syvällistä tietoa yrityksesi tehokkuudesta, tuottavuudesta ja kasvupotentiaalista? Varaa maksuton konsultaatio ja ota ensimmäinen askel kohti fiksumpaa ja kestävämpää menestystä!
